Aamu valkenee, valaisee jo eteiseenTämä nahtaa pikkupaksion, tai kotihan se on, yhteinenVakuuhuoneen oveen raotan, on siellä hämärääHeidän näen nukkuvaan, en tahdo herättää, vaan siihen jääJa musta tuttuu, et voi luoppua mistä vaan, kun mä heidät pitää saanLähellä heidät, siis musta viis voi luoppua mistä vaan, voi tehdäTappavinta yötä puolestaan, pysty päinEihän perhettää, liene aivan sellainen, kuin on telkkarissa perhettääTila-auto mainosten, mä tiedän senNojaan oven vieleen, kuuntelen, ne siellä hengittääPari kuunen näkijää, en tahdo herättää, vaan siihen jääJa musta tuttuu, et voi luoppua mistä vaan, kun mä heidät pitää saanLähellä heidät, siis musta viis voi luoppua mistä vaan, voi tehdäTappavinta yötä puolestaan, pysty päinMä en tiedä nyt aikoinaan, niin vielä jo ununkaanMä en tiedä nyt, kuinka paljon rakkautta heiltä saan, ja pystyn antamaanVoin luoppua mistä vaan, voin luoppua mistä vaanJa musta tuttuu, et voi luoppua mistä vaan, kun mä heidät pitää saanLähellä heität, siis musta viis voi luoppua mistä vaan, voi tehdäTappavinta yötä puolestaan, pysty päinHän palkenee, palaisee jo eteiseen, yhteiseenKiitos kun katsoit!