On kuvassa naurava kiharan pää, vaan vuosit on tuntematon. Voisinko olla siis tyttötä, kukapa muukaan se on. Sama kihara pää, pikku tyttönen nauroi, kun leikitiin. Hän on se niin, hän nauroi kyyneliin. Pienokainen katu laulaa, epävireinen soitto on sen. Pienokainen niin se laulaa, minä täällä sua ajattelen. Kaukaisuuteen pienokainen, kovin kauas se sua kuljettaa. Pohjat kenkistä pois kuukoon, pudotkoon ne pois, kun silkkitietä ei kuitenkaan olla pois. Hän muistuttaa niin kovin itseäin, ja vuosi on siis luvuton. Kuvassa itseni ensin näin, kukapa muukaan se on. Sama kihara pää, olin itsekin silloin, kun leikitiin. Kun nauroin niin, tai itkin kyyneliin. Pienokainen, hyvää matkaa, koti rakennettiin eilisiin. Pienokainen, riittää matkaa, älä vaella loput omiin. Tule vaan, pienokainen, emme ennusta millaikaan saa. Siksi pyskalla hetkeksi, pysä työssä vaan, kun ei sun vauhtisi riittäisi kuitenkaan. Pienokainen Pienokainen, hyvää matkaa, koti rakennettiin eilisiin. Pienokainen, riittää matkaa, älä vaella loput omiin. Tule vaan, pienokainen, emme ennusta millaikaan saa. Siksi pyskalla hetkeksi, pysä työssä vaan, kun ei sun vauhtisi riittäisi kuitenkaan. Ei sun vauhtisi riittäisi kuitenkaan.