Keltavuokon tiellä me silloin asuttiin, se oli osoite tai alkoon ikavaa. Ne seinät näki paljon ja kuuliviä ennen mää. Se talo myytiin, mutta muistot meille jäi. Mä purissa asuinko rinno. Mä olin pieni ja ihailin sön kalmentaa. Yks päivä se voi jotenkin sekoa siin. Ja yks pieni tyttö sitä kaipasi. Se opetti mulle kuinka kuuluu kävellä. Korkokennissä ei ehkä tiellä jättää jälkeä. Sen isä Topi taisteli aikanaan sodansahon. Paiko oli vasta seitsemäntoista vuottias. Mä purissa asuinko rinno. Mä sitä kaipaan ja sen koira on mustia. Yks päivä se voi jotenkin sekoa siin. Ja yks pieni tyttö sitä kaipasi. Instrumental Mä purissa asuinko rinno. Mä sitä kaipaan ja sen koira on mustia. Yks päivä se voi jotenkin sekoa siin. Ja yks pieni tyttö sitä kaipasi. Yks pieni tyttö sitä kaipasi.