Mä tunnen sinut, pikkusisko.
Me vaikka vasta kohdattiin,
niin monin kasvoin ennenkin sä vierelläni maannut oot.
Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuyön utu silmissä.
Kuin lihaksi ois tulleet kasteiset niityt unenlaaksot.
Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata.
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota.
Kun hetken vaikka sut pitää saa ja unohtaa.
Kun unessasi, pikkusisko,
kuupurrellasi purjehdit.
Ja aamutähti otsalla aastelet yön laitoja.
Sateiset saaret lännen ääreen,
kirsikankukat ja panin.
Niin etelä ja pohjoinen kaikki meitä varten oo.
Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata.
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota.
Kun hetken vain sut pitää saa ja unohtaa.
Ikuisuus yksi
huokaus vain,
yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussa sin
kevät tuhanneet.
Ei etäisyys,
ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota.
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.