Koulupoikana hän jo vartioi rajat, ampui ritsailla opettaja, keräs jengin ja hakkas
pienempi hän, ja itsekin turpiin sai yhteenään. Isäpoikaa löi, hän kasvatti piesten,
pani lopulta kouluun miesten. Vaikka turpiin saa, isä valittaa, aina vahvempi sortaa heikompaa.
Rautta? Joo. Elkuri? Joo. En edes osaa asentoo. Ei poika kestänyt harmejaan, hän meni kiltisti harmejaan.
Tällä naamalla, jota aknevaivaa, voi vain rivissä seistä ja poteraa kaivaa uniformu päälle ja vastuu pois.
Ilta-lomalla naistakin saada pois. Rauttu? Oon. Hankala? Oon. Suurlähettilästin? Oon. KKon.
Ei tarvi surraan nyt harmejaan, kun meni kiltisti harmejaan.
Pojan sai ja ryhtyi juhlimaan puolivuotias ja ryömilailla satilaan.
Isä poikaa koulutti vasen, vasen hiekka-laatikkoon. Miksi hautaat aseet? Rautta? Joo. Elkuri? Joo.
Ysän perintökalu, se on KK, sillä isä torjuu jo harmejaan. Menet kiltisti harmejaan.
Askel seuraava sun on intti. Jos kieltäydyt, olet tommari tai hintti. Ja hintit ei tee lapsia ollenkaan, joita sodassa pääsisi tappamaan.
Vielen rauhaa saanuttei armeijassa, kävi viisailta viisalta uutelemassa. Filosofisana, jostei sotia sais, ei koskaan rauhoja solmittais.
Suolastos. Voima. Rauha. Tae. Neljäs luku, neljäs jae. Jäi poika punniten harmejaan.
Kuliaisesti harmejaan. Kone, kivä, riso, mantti, papatti. Isä, poikansa, appensa, väynsä, vaimonsa, äitinsä, itsensä, tapatti.