Hän on mulle kuva kasvojen ja jälki ilon kiinnelten
ja lahja sekä hinta, jonka maksaa saan.
Hän on mulle laulu kesän puun ja vilu illan lokakuun.
Hän elämykset sadan muun saa yhteen päivään mahtumaan.
Hän on juhlapaasto leivätön, luo kaunot paren hirviön.
Voi tehdä päivistäni taivaan helvetin.
Hän on mulle peili unelmain ja hymy heijastunut vain.
Tuon puuren alta nähdä sain jo muutakin.
Hän voi aina tyyli olla ulospäin ja aina rauhan katseessa mä näin.
En ole nähnyt hänen itkevän.
Hän on mulle ratkaus onneton. Hän mulle varjo menneisyyden on.
Ja kunnes kuolen sama vain hän on.
Hän on mulle aihe elämään. Syy siihen miksi viitsinkään.
Vain yhtä rakastan näin kautta vuosien.
Kun vain hänen kuulen nauravan, sen kuten aarteen talletan.
Käyn sinne minne kulkee hän. Tarkoitus elämän on hän.
Hän on hän.